Pettymyksiä ja suuri muutos

Paripäivää sitte koin suoraansanottuna vitunmoisen pettymyksen mut oon nyt yrittäny sulatella sitä asiaa ja alan pikkuhiljaa pääseen siitä yli. Ensviikolla todennäkösesti mulle tulee junaraudat ja oon onnellinen koska vihdoin voin puhua kaikille normaalisti. Mulle on useeseen otteesee muistutettu mun hampaista mut en vaan oo voinu niille mitää ja se on tuntunu helevetin pahalle, enkä oo muistaakseni kellekkään tästä ikinä puhunu paitsi maybe Mealla, koska paras ystävä ymmärtää. Ainoot kelle oon ikinä voinu puhuu normaalisti on äiti ja Mea koska ne ei oo sillee hyisaatana, niinku jotku on varmasti ajatellu. Eilen mulle laitettii kumilenksut takahampaisii ja vielä ihan sairaan kipeet.
Tää kuulostaa tosi oudolle ku puhun vaan mun hampaista, mut tää on nii suuri asia ku kerranki asia voi korjaantua !

 



Eilen pikkusen kuvailtii pikkubroidinkaa ja täytyy myöntää et ku sitä vähä ojensi ni kyllä kuvista ihan hyviä tuli :') Nyt alan duunaileen läksyjen parissa ja vietän vaan lepposen koti-illan. Tekstiä taas ku sen aika mut nyt loppupinnistys kouluviikkoon :>

 

-Ronja